TALVI ON IHMISEN PARASTA AIKAA

Tätä en ikinä uskonut sanovani ääneen: rakastan talvea – ja vieläpä erityisesti tammikuuta!

Yllättävä rakkaus kylmää ja pimeää kohtaan johtuu luultavasti osittain siitä, että olin äsken kaksi viikkoa Thaimaassa lataamassa D-vitamiinivarastoani, joten ymmärrän täysin, jos tämä rakkaudenjulistus ei ihan heti saa kaikkien sukkia pyörimään jaloissa.

Koen kuitenkin juuri nyt olevani jonkinlaisessa valaistuneessa lomanjälkeisessä tilassa, ja että minun on pakko levittää talven ilosanomaa kaikille! Palattuani Suomeen näin nimittäin talven uusin silmin. Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että talvi on ihmisen parasta aikaa. Here´s why:

musla_talvi

Talvella on ok olla vain kotona

Olen hieman introvertti ja tarvitsen paljon aikaa yksin. Olen huomannut, että pystyn viettämään vain rajoitetun ajan ihmisten ympäröimänä. Sitten patterini loppuvat ja minun pitää vetäyty yksin jonnekin omaan nurkkaani lataamaan ne. Muuten muutun zombiemaiseksi ihmisraunioksi.

Rakastan talvea, koska silloin on ok olla vain kotona. On vähemmän sosiaalista painetta osallistua eri menoihin ja voi hyvällä omatunnolla vain hengailla kotona, lueskella, katsoa leffoja tai miettiä elämää. Jos ei tee mieli lähteä jonnekin voi myös helposti huijata, että on vähän kipeä – kukaan ei epäile mitään, koska tauteja on kaikkialla.

Aivan parasta aikaa ovat harmaat tai jääkylmät viikonloput, kun lunta tai räntää sataa vaakatasossa, eikä kukaan täysjärkinen ihminen mene ulos. Silloin käyn kuumassa suihkussa, kuorin vartaloni ja levitän naamaani kosteuttavan naamion (kuten tämän Patykan luksusnaamion). Talvella on jotenkin erityisen ihana huolehtia ihostaan kuivaharjaamalla ja kosteuttamalla. Kun luonto on käyttäytyy vähän huonosti, tekee mieli olla eksta-kiltti itselleen: nukkua paljon, levätä ja juhlia vähän vähemmän. Ladata patterit kunnolla kevättä varten.

Lempipuuhaani nyt on pukeutua kuvissa olevaan oloasuun ja hautautua viltin ja lampaantaljan alle sohvaan. Juon paljon teetä (Japanista saatu raikas vihreä tee ja Théhuoneen Ayurveda Organic -sekoitus ovat tämänhetkiset suosikkini) ja luen kirjaa. Olen taas löytänyt lukemisen ja olen siitä tosi onnellinen. Luin lomalla kahdessa viikossa seitsemän kirjaa, minkä jälkeen oli todella ravittu olo. Tänä vuonna aion skarpata ja lukea enemmän.

5B1C5735

Talvivaatteet

Hah, enpä olisi uskonut, että vielä joskus ylistäisin talvivaatteita. Noita viheliäisiä toppakerrastoja, jotka saavat kaikki näyttämään yhtä eleganteilta kuin tarhaikäiset ipanat hiekkalaatikolla. Mutta kyllä, lämpimät ja käytännölliset talvivaatteet ovat ihania.

Hankin juuri silkki-merinovillahousut ja ne ovat parantaneet elämänlaatuani huomattavasti. Kun puen villahousut, minusta tuntuu siltä, että olen ottanut elämäni ohjat käsiini. Olen nainen, joka ei suostu palelemaan ja joka pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Villahousuihin sonnustautuminen tuntuu vähän siltä, kuin olisi juuri saanut veroilmoituksen täytettyä tai pakastimen sulatettua. On kunnollinen olo.

Lisäksi villahousut eivät ole yhtä tiukat kuin villasukkahousut, eikä niitä ole pakko pestä koko ajan. Kun ne sujauttaa housujen alle (käytän talvella ainoastaan leveitä housuja – vain hullut sullovat pillihousujen alle villakerraston! Raajani joutuvat paniikkiin pelkästä ajatuksesta!), ei ole pakko pukea sitä isointa Barbapapa-neuletta vaan voi laittaa jonkun seksikkään silkkipaidan. Kun pöksyjen alla on villakerros, ei palele. Hankin myös villaisen tank-topin Stockmannilta (Madiva), jota käytän ohuiden paitojen alla. Kuvassa näkyvät housut ovat liettualaisen About-merkin ja ostettu TRE:stä.

Hyvän luottoneuleen voimaa ei myöskään pidä aliarvioida. Paras asia, joka minulle on tänä talvena tapahtunut on se, että Arelan uuden Arela Sunday -kotivaatemalliston pumpulinpehmeä Eelia kashmirtunika astui elämääni.

Suuri neule on vähän kuin peitto, mutta myös niin elegantti, että puen sen ilomielin päälleni myös iltamenoihin. Isossa ja ylellisessä kashmirviittassani tunnen itseni House of Cards -sarjan Claire Underwoodiksi – määrätietoiseksi ja kunnianhimoiseksi. Myös pehmeä vaate voi näköjään olla power-vaate.

Nepalissa tehty neule on värjäämätönt kashmiria, eli siellä jossain on vuohia, jotka ovat juuri tämän neuleen värisiä. Elegantteja vuohia! Käytän sitä melkein joka päivä, koska se tuntuu niin hyvältä. Säilytän sitä oikeaoppisesti viikattuna (älä ikinä säilytä neuleita henkarissa), ja pidän sen vieressä aina pientä seetripuupalaa ötököiden varalta. Haluan, että tämä neule säilyy kaapissani koko ikäni.

musla_talvi2

Saunominen on paljon ihanampaa talvella kuin kesällä

Kävin äsken ensimmäistä kertaa Kulttuurisaunassa ja ostin melkein heti kymmenen kerran sarjalipun sinne. Voisin muuttaa tuohon seesteiseen saunarakennukseen! Tavoitteeni on käydä talvella kerran viikossa saunassa sillä uskon, että sen lisäksi, että saunominen lämmittää kolottavia luita, se rauhoittaa ja pitää stressin loitolla.

Ja onko mitään ihanampaa kuin lämmin sauna jääkylmänä päivänä? Yksi elämäni hienoimpia saunakokemuksia oli se, kun olin eräänä jouluna Istanbulissa ja kävin hamamissa. Istanbulissa oli jäätävää, enkä tietenkään ollut pakannut tarpeeksi vaatteita mukaan. Koko ajan oli vähän kylmä. Kun kävelin kohti hamamia naamaani satoi räntää ja varpaani olivat niin jääkalikat, että luulin, että ne joudutaan amputoimaan. Olen harvoin ollut yhtä onnellinen kuin tuolloin, kun makoilin hamamissa kuumalla marmorilevyllä ja tunsin, kuinka raajani hitaasti sulivat.

5B1C5705

Elämänrytmi muuttuu hitaammaksi

Talvella kaikki ovat vähän survival modessa, joten jos onnistuu käymään töissä ja ehkä treeneissä, niin voi jo taputtaa itseään olkapäälle.  Ei ole pakko tehdä niin paljon. Ei säntäillä galleriakierroksilla, pyöriä kaupungilla, tehdä retkiä lähisaarille, käydä kirpputoreilla. Riittää, että selviää arjesta.

Ja kun ei tarvitse tehdä muuta kuin selvitä arjesta, ehtii arjesta tehdä mahdollisimman kivan. Kokeilla uusia reseptejä (tein juuri vegaani-moussakaa), poltella kynttilöitä (en malta odottaa, että &Other Stories ja niiden budjettituoksukynttilät tulevat Helsinkiin), siivota makuuhuone ja muistaa vaihtaa lakanat usein, jotta sängyssä olisi ihana olla ja lukea siellä superkauan ennen nukkumaanmenoa.

Kun jääkaapista vielä löytyy itsetehtyä aroniahilloa, jonka hillosi viime syksynä kavereiden kanssa sadonkorjuuviikonloppuna, tuntuu siltä, että elämä on aika hyvässä jamassa. Sunnuntaiaamuna mikään ei voita hillovoileipiä.

En tietenkään haluaisi, että elämässäni olisi aina talvi, mutta koska meillä nyt sattuu olemaan kylmää ja pimeää kuusi kuukautta, voimme ehkä hyödyntää tämän ajan rauhoittumiseen ja itsemme hoitamiseen.

10

SS 2017

Pieni beach escape keskellä talvea tekee hyvää monesta eri syystä. Yksi on se, että saa käyttää kesävaatteita etukäteen. Tässä ajatuksia ensi kesän tyylistäni:

-Ensi kesänä tulen pukeutumaan tuubitoppeihin ja varvassandaaleihin. Rakastan Havaianaksen klassisia muovisandaaleja – kivat surfer girl -vibat – mutta jos joku kaipaa jotain elegantimpaa voin suositella Tkeesin nahkaisia varvassandaaleja.

-Ostin Issey Miyaken mustat housut viime kesänä Japanista, enkä usko, että maailmasta löytyy matkustamiseen paremmin soveltuvia housuja. Ne ovat järjettömän mukavat ja niin leveät, että niissä voi istua vaikka minkälaisessa solmussa, eivätkä ne kiristä mistään (lentokoneessa muistutan ainakin itse ihmis-pretzeliä, jonka raajat ovat kietoutuneet toistensa ympäri mitä kummallisimmilla tavoilla). Housut eivät ikinä ryppyynny, eikä niitä tarvitse pestä kovin usein. Lisäksi ne sopivat ihan joka tilanteeseen: matkustamisesta elegantteihin iltamenoihin.

-Jos voittaisin lotossa, ostaisin kaikki Sophie Buhain korut. Juuri nyt säästän yhteen koruun, jonka ajattelin ostaa itselleni synttärilahjaksi syksyllä, mutta Buhai-päissäni tilasin viime vuonna kaulakorun singaporelaiselta Common Muse -merkiltä, joka valmistaa erittäin Buhai-henkisiä koruja huokeaan hintaan.

Sitä kesää odotellessa.

mia_thaimaa2mia_thaimaa1IMG_0921mia_musla_thaimaa

Topit Wolford, housut Issey Miyake, hattu Japanista, korut Common Muse ja Pernille Corydon pimped with shell found at the beach.
Lokaatio: Koh Lipe, Thaimaa.

7

LUPAUS VUODELLE 2017: GIVE LESS FUCKS

5b1c5624

“Are you stressed out, overbooked and underwhelmed by life? Fed up with pleasing everyone else before pleasing yourself?”

Näin luki joululomalla lukemani kirjan takakannessa ja vastaukseni oli kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä!

Kyseessä oli Sarah Knightin teos The Life Changing Magic of Not Giving a F**k. Humoristinen, self help -kirjojen tyyliä parodisoiva teos (hei Marie Kondo!) opettaa sanomaan ei anteeksi pyytelemättä.

Pointti pähkinänkuoressa: Ihmiset, jotka eivät välitä muiden mielipiteistä ja sanovat ei asioille, jotka vievät aikaa, rahaa ja energiaa niistä asioista, joita he oikeasti haluavat tehdä, ovat onnellisempia. Haistattamalla pitkät turhille velvollisuuksille ja ajatusmalleille sinäkin voit olla onnellisempi. Kiinnostaa!

Kirja on hauska ja kepeä, mutta se ei valitettavasti tarkastele aihettaan kovin syvällisesti pureutumalla syihin, miksi on niin vaikea sanoa ei ja miksi se on vaikeaa etenkin naisille. Syväluotaavan analyysin sijaan teos keskittyy opastamaan lukijaa elämän pikku ongelmatilanteissa: miten kieltäytyä työpaikan margarita-illasta ärsyttävien kollegoiden kanssa (jos joku sanoo margarita, minä en kyllä ikinä kieltäydy…) tai kaukaisen sukulaisen häistä Karibialla, jonne matkustaminen tulee maksamaan kahden kuukauden vuokran verran.

Tästä huolimatta tämä kieli poskessa kirjoitettu teos avasi silmäni. I give way too many fucks. 

Syy siihen, että stressaan koko ajan turhaan ja asetan usein muiden tarpeet omieni eteen, johtuu siitä, että olen aina pyrkinyt olemaan hyvä, kunnollinen tyttö.

Sanon liian usein kyllä asioille, joita en halua tehdä, helpottaakseni muiden elämää. Minusta on todella vaikeaa sanoa ei, sillä en halua olla hankala. Ja jos kieltäydyn jostain, märehdin sitä päiväkausia. Mitäköhän se tyyppi nyt ajattelee minusta?

Poden myös jatkuvasti syyllisyyttä jostain. Takaraivossa nakertaa aina joku: jotain, jonka sanoin, työasia, jonka olisi voinut tehdä paremmin, miljoonat hoitamattomat “velvollisuudet”, kuten urheilu, pakastimen sulattaminen tai hammaslääkäriajan varaaminen. Poden jopa huonoa omatuntoa krapulasta, vaikken olisi tehnyt huppelissa mitään typerää! Tunnen syyllisyyttä siitä, etten krapulapäivänä saa mitään “järkevää” aikaiseksi ja vain makoilen, luen tai katson telkkaria. Aivan kuin minulla ei olisi oikeutta välillä käyttää päivä viikonlopustani loikoilemiseen.

Välillä minulla on tunne, etten elä elämääni itseni vuoksi. Teen asioita, joita yhteiskunta ja pääni sisällä nalkuttava ääni vaativat minulta. Ole ahkera, täydellinen, älä laiskottele, tavoittele supermallin ulkonäköä, menesty, älä ikinä mokaa äläkä ärsytä ketään.

 Kukaan ei synny kympin tytöksi – meidät (eli useimmiten naiset) kasvatetaan vaatimaan itseltämme mahdottomia, olemaan jatkuvasti tyytymättömiä itseemme ja asettamaan muiden edut omien intressiemme eteen.

Tämä loppuu nyt! Tänä vuonna opin sanomaan ei ja otan elämäni haltuun. Sillä kerranhan täällä vain eletään, enkä aio kuluttaa sitä aikaa syyllisyydessä rypemiseen ja muiden mielipiteistä stressaamiseen. 2017: year of not giving a fuck!

Give less fucks. Tämä saattaa kuulostaa itsekkäältä, muttei ole sitä. Tarkoitus ei tietenkään ole olla ilkeä kusipää, haistattaa paskat kaikelle ja makoilla kaikki päivät sohvalla syömässä leivonnaisia. Knightin mukaan meidän pitää erotella tärkeät asiat turhista harjoittamalla Not Sorry -metodia:

1. Päätä, mitkä ovat ne asiat, joille haistatat tänä vuonna pitkät (esim. krapula-ahdistus, vatsamakkarat, täydellisesti nypityt kulmakarvat, kuinka monta tykkäystä Instagram-kuvasi saa). Jos joku asia vie aikaa, energiaa tai rahaa sellaiselta asialta, jota oikeasti haluat tehdä, kieltäydy siitä. Kysy myös itseltäsi, koskettaako asia vain sinua? Jos näin on (esim. kulmakarvojen suhteen), voit turvallisesti haistattaa sille pitkät – et tule loukkaamaan ketään.

2. Don’t give a fuck about them. Kun kulmakarvasi alkavat rehottaa tai kotisi ei näytä yhtä puhtoiselta kuin sisustuslehtien kuvissa, älä stressaannu vaan sano itsellesi: I don’t give a fuck. Kun kalenterisi alkaa täyttyä eri kissanristiäisistä, joihin et halua mennä, kieltäydy kohteliaasti joistakin, äläkä tunne syyllisyyttää tästä. Opi sanomaan ei ja anna asian olla. Not Sorry!

Knight kehottaa kirjoittamaan ylös asioita, jotka stressaavat sinua ja jotka vievät liikaa aikaa, rahaa tai energiaa. Näin muistat paremmin sanoa itsellesi I don’t give a fuck, kun stressi tai ahdistus iskee.

Inspiraatioksi otteita omalta Not giving a fuck -listastaltani:

-Muiden mielipiteet
-Snapchat ja Insta Stories
-Niin täydellinen iho, etten tarvitse meikkiä
-Täydellisyys ylipäätään: elämä on keskeneräistä ja kaoottista, joten se kannattaa vain hyväksyä
-Itsensä vertaaminen muihin
-Jatkuva tehokkuus (Kirjoitin taannoin Lilyyn kolumnin siitä, kuinka tärkeää on tehdä hyödyttömiä asioita)
-Bikinikunto
-Koko Kardashian-perhe

Ah, tuntuu jo siltä, että tämä metodi on muuttanut elämäni! Sunnuntaiahdistus? I don’t give a fuck. Elämässäni on toivottavasti aika monta sunnuntaita vielä edessä, joten lopetan jo nyt niistä ahdistumisen ja katson sen sijaan onnellisena koko illan ihanaa norjalaista Skam-sarjaa! Jeg gir blanke faen!

11

SALONKIFÖÖNAUS

img_0850copyimg_0825

Siitä asti, kun joku kertoi minulle rikkaista manhattanilaisrouvista, jotka eivät ikinä pese omaa tukkaansa vaan käyvät luottokampaajallaan pesettämässä ja föönauttamassa hiuksensa, salonkiföönaukset ovat kiehtoneet minua.

Eroaako kampaajan tekemä föönaus oikeasti niin merkittävästi kotiföönauksesta? Eikö ole kauhean vaivalloista raahautua kampaajalle joka kerta, kun päänahka rasvoittuu? Ja kauhean kallista? En ymmärrä.

Kampaamopesu ja föönaus kuulostaa yhtä ekstravagantilta kuin hotellissa asuminen koko elämän ajan – todella turhaa ja kallista luksusta, mutta samalla rakastan ajatusta molemmista.

Kun Kampin viidenteen kerrokseen avattiin Qhair-kampaamon Blow Dry Bar -föönauspalvelu olin ihan täpinöissäni! Pakko päästä kokeilemaan, miltä tuntuisi olla rikas uptown lady!

Testasin föönausta Trendille: tästä voitte lukea kaiken siitä. Lyhyt versio: ammattiföönaus teki tukastani upean ja innostuin niin paljon, että kotona oli pakko pukeutua täyteen juhlatällinkiin ja pakottaa poikaystävä ottamaan minusta noin sata kuvaa.

Jos en viettäisi uuttavuotta thaimaalaisella rannalla, kävisin ehdottomasti föönauttamassa itselleni über fabulöösin biletukan! En nimittäin niinkään välitä juhlakampauksista, mutta täydellisesti laskeutuva tukka kiinnostaa aina!

Qhairin Blow Dry Bar sijaitsee Kampin kauppakeskuksen viidennessä kerroksessa. Föönaus maksaa noin 30-60 euroa, tukan pituudesta ja föönaajaan kokemuksesta riippuen. 

3

MIKSI HALUAN PUKEUTUA TYLSÄSTI

5b1c5248

Miksi suomalaiset käyttävät niin paljon mustia vaatteita, kysyttiin Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa syksyllä. Vaatekaupoissa on masentava hautajaistunnelma! Millaisia gootteja lapsistamme kasvaa, kun heitä ympäröi lapsuudesta asti mustat vaatteet ja rakennukset?

Minäpä kerron, miksi vaatekaappini on pääosin mustavalkoinen ja tylsä. Siksi, koska musta ja valkoinen ovat kestävän vaatekaapin värejä. Ne ovat aina ajankohtaisia.

Tavoitteenani on vaatekaappi, jonka sisältöä käytän vielä 50 vuotiaana. Siksi yritän rakentaa siitä ajattoman. Toivon, ettei tyylini kehity enää yhtään – jämähtäisin mielläni nyt paikoilleni ja pukehtuisin ilomielin samoihin vaatteisiin viisikymppisenä.

En halua, että tyylini on liian muodikas ja yritän jokaisen minua houkuttelevan vaatekappaleen kohdalla kysyä itseltäni, onko se trendikäs. Jos on, jätän ostamatta. Trendikkäiden it-vaatteiden sijaan haluan klassikoita, jotka ovat todistaneet toimivansa vuosikymmenestä toiseen. Tylsää ja mielikuvituksetonta, sanoisi joku. Järkevää ja kestävää, sanon minä.

Minimalismin kuolemaa on julistettu muotilehdissä jo jonkin aikaa. Célinen Phoebe Philon aloittama pelkistetty trendi on ollut muotia jo vuosia ja nyt janoamme muotilehtien mukaan jotain uutta, kuten Alessandro Michelen överiä Gucci-tyyliä.

Tai sitten emme. Pidän minimalistisesta tyylistä, koska se tuntuu rauhalliselta ja selkeältä nopeasti vaihtuvien, äänekkäiden ja räikeiden muotitrendien rinnalla. Valkoiseen paitaan ei kyllästy yhtä nopeasti kuin vaaleanpunaiseen röyhelömekkoon. Tai minä en kyllästy – jollekin muulle tämä menee ehkä toisin päin ja se röyhelöhame tuntuu omalta ja tuottaa iloa monta vuotta.

Tämän takia on ensisijaisen tärkeää löytää se oma tyyli. Olen tehnyt empiiristä tutkimusta omassa vaatekaapissani ja huomannut, että ne vaatteet, joita käytän vuodesta toiseen, ova niin sanottuja “klassikko-vaatteita”. Eli niitä tylsiä “vaatekaapin peruspilareita”. Valkoinen kauluspaita, mustat housut, Levi´s 501-farkut, ohuet kashmirneuleet, Conversen lenkkarit, pieni musta laukku, RayBan Wayfarerit. Musta nahkatakkini on kymmenen vuotta vanha ja pidän siitä vuosi vuodelta enemmän.

Minimalistisen tyylin omaksuminen ei tietenkään automaattisesti tarkoita sitä, että ostaisi vain järkeviä asioita. Pitää olla varuillaan, sillä sen “täydellisen vaatekaapin” rakentamisoperaatiossa saattaa huomaamattaan huijata itseään ostamaan vaikka mitä uutta. Omistan itse esimerkiksi kuusi mustaa housua, joista kaikista olen luullut, että ne ovat ne “täydelliset” mustat housut, joiden jälkeen en tarvitse enää ikinä uusia housuja. No eipä mennyt niin.

Yritän taas ensi vuonna haastaa itseni ja yritän olla ostamatta kauheasti uutta. Aavistan, että pärjäisin nykyisen vaatekaappini sisällöllä ainakin 10 vuotta ilman, että tuntisin itseni ihan epämuodikkaaksi tai nukkavieruksi. Se tuntuu kivalta ja todistaa, että olen tehnyt shoppailessani ainakin jotain oikein.

Jatkossa käyn siis ostoksilla 50-vuotias Mia mielessä. Tällainen rationaalinen ostelu on varmasti monen mielestä äärettömän ankeaa, mutta minun mielestäni shoppailun ei pidä olla älyvapaata hupia. Aivoja ei kuulu jättää narikkaan, kun astuu kauppaan.

22