UUSI EKOLOGINEN JA EETTINEN MUOTIMERKKI: ILUUT

iluut2

Asioita, jotka tekevät iloiseksi: kun joku ottaa yhteyttä ja kertoo, että on perustamassa uutta, vastuullista vaatemerkkiä.

Näin kävi äskettäin, kun sain meilin Elina Cerelliltä, jossa hän kertoi iluut-merkistään.

Iluut on eettinen ja ekologinen vaatemerkki, joka syntyi, koska Elina, 29, kyllästyi muotiteollisuden epäkohtiin ja halusi tehdä asialle jotain. Se, mitä hän teki, on mielestäni tosi modernia ja inspiroivaa ja erinomainen esimerkki siitä, että vahvan vision ja huolellisen suunnitelman avulla voi päästä vaikka minne. Se on myös erinomainen esimerkki siitä, miten internet voi muuttaa tapaamme tehdä töitä.

Kun Elina päätti toteuttaa toiveensa ja perustaa vaatemerkin, hän teki ensin YouTube-videon, jossa hän kertoi ideastaan ja etsi mukaan hankkeeseen samanmielisiä tyyppejä. Italialainen textiilisuunnittelija Silvia otti häneen yhteyttä ja he alkoivat jutella Skypen välityksellä. Myöhemmin tiimiin liittyi vielä Englannissa asuva vaatesuunnittelija Vj. Kaikki asuvat eri maissa ja suurin osa kommunikaatiosta käydään netin kautta.

Toinen kiinnostava asia on se, että Iluut aiotaan potkaista käyntiin joukkorahoituskampanjan avulla. Indiegogo-sivustolla kerätään vielä yhdeksän päivän ajan varoja, jotta iluutin ensimmäisen malliston vaatteet saadaan tuotettua ennakkotilaajille, uuden malliston suunnittelu voidaan aloittaa ja oma verkkokauppa voidaan avata tämän vuoden lopussa. Rahoilla kehitetään myös uutta luomuvillasta valmistettua mallistoa, mikä ilahduttaa minua, sillä villateollisuus on aika ongelmallinen mitä eläinten kohteluun tulee ja suosisin mielelläni luomuvillaa, mikäli siitä valmistettuja vaatteita löytyisi enemmän!

Ensimmäinen mallisto pitää sisällään kaksi vaatetta: pelkistetyn denim-mekon ja klassisen kauluspaidan kolmessa eri värissä.

Muita kivoja asioita iluutista:

-LÄPINÄKYVYYS JA EETTISYYS: Kaikki vaatteet tehdään Euroopassa, tehtaissa, jotka iluutin perustajat ovat itse valikoinneet ja joissa he ovat vierailleet. Kankaita valmistaa italialainen perheyritys, Albini Group, jotka käyttävät tuotannossaan paljon uusiutuvaa energiaa. Ensimmäisen malliston vaatteet ommellaan Virossa, Tarton I-Studio OÜ:ssa, jossa työskentelee seitsemän ompelijaa. Heille maksetaan 40 % enemmän kuin mitä ompelija keskimäärin tienaa Virossa.

-EKOLOGISUUS: Iluut pyrkii käyttämään ekologisia materiaaleja ja valmistajia, jotka ottavat ekologisuuden huomioon tuotannossa. Minimoidakseen kangashävikkiä, ylijäämäkankaista kudotaan Marokossa eettisesti valmistettuja mattoja.

-HYVÄNTEKEVÄISYYS: 5 % jokaisen tuotteen voitosta lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen, Pencils of Promise -järjestölle, joka rakentaa kouluja kehitysmaihin.

(kuvassa alla Elina, Silvia ja Vj)

iluut1

Koska tämä kaikki oli niin mielenkiintoista, halusin tietää vielä lisää ja lähetin Elinalle meilitse listan kysymyksiä:

Kerro taustastasi: Mistä tulet, kuka olet ja mitä teet nyt?
Olen Elina Cerell, espoolainen esteetikko, joka rakastaa tuoreita kukkasia, moderneja vesivärimaalauksia ja kauniita vaatteita. Päivätöikseni vedän digitiimiä mainostoimistossa ja illat ja viikonloput työskentelen yhdessä iluut-tiimin kanssa tehden muotimaailmasta kestävämpää, vaate kerrallaan.  Opiskelin liiketalouden tradenomiksi. Koulutus, työskentely markkinoinnin parissa ja lukuisten businesskirjojen kahlaaminen ovat antaneet mulle loistavan työkalupakin oman yrityksen perustamiseen. Virallisesti olen iluutin toimitusjohtaja – käytännössä häärään paljon kameran takana, organisoin vaatteiden tuotantoa, rytmitän tiimin tekemistä, vastaan luvuista ja tuotteiden toimituksesta.

Mikä oli se viimeinen sysäys, joka sai sinut päättämään, että haluat perustaa iluutin?
Olin jo pitkään haaveillut tämän yrityksen perustamisesta, mutta sisäinen perfektionistini vaati minua hankkimaan lisää kokemusta ja olemaan vielä hieman parempi. Se oli yksi kaunis alkukevään päivä kaksi vuotta sitten kun päätin heittää epäonnistumisen pelon romukoppaan ja yrittää. Kysyin itseltäni, mitä minulla olisi muka hävittävää. Voisin hyvin tehdä videon YouTubeen ja alkaa etsiä tiimiä – jos se ei saisi vastakaikua, ei se mitään. Olisin ainakin yrittänyt. Kova halu tehdä jotain merkityksellistä – 30 ikävuoteen mennessä – draivasi eteenpäin ja yhdessä ihanan äitini ja mieheni avustuksella video syntyi. Ja tässä sitä nyt ollaan!

Mikä on mielestäsi pahiten vialla vaateteollisuudessa juuri nyt?
-Vaateteollisuus on öljyteollisuuden jälkeen maailman toiseksi eniten saastuttava ala. On tosi surullista ajatella, että muotimaailma, joka tuottaa niin paljon kaunista, aiheuttaa samalla niin merkittävän haitalliset ympäristöongelmat.

-Valtaosa vaatteista tuotetaan Aasiassa. Työolosuhteet siellä ovat usein eettisesti kyseenalaiset ja alihankkijat valitaan puhtaasti halvimman hinnan perässä maksimaalisen katteen vuoksi. Kannattaa katsoa hyvä The True Costdokumentti, joka avaa asiaa tavalla, jota ei ole vielä aikaisemmin nähty.

-Läpinäkymättömyys. Liian harva vaatebrändi paljastaa, missä vaatteet tehdään. Osa kertoo kyllä jonkun osan tuotantoketjusta, mutta vaikenee lopusta. Kun kuluttajat eivät saa kattavasti infoa, on ostopäätöstä tehdessä hyvin vaikea tietää, miten eettisesti vaate on valmistettu.

Kerro vähän siitä, miten joukkorahoituskampanja toimii. Mitä neuvoja antaisit tyypille, joka haluaisi tehdä jotain samantyyppistä kuin sinä, eli vaikka perustaa oman merkin ja käyttää apunaan joukkorahoitusta? 

Joukkorahoituskampanja on ihan mieletön mahdollisuus silloin kun ei ole mittavaa alkupääomaa, mutta hyvä idea tuotteesta ja palo tuoda se markkinoille. Ennen kuin perustaa kampanjaa mihinkään alustalle, kannattaa ensin kartuttaa huolella uskollinen seuraajakunta esimerkiksi somessa. Koska kun kampanja alkaa, ihan jokainen kontakti on kullanarvoinen.

Tosi tärkeää on osata tuotteistaa tuote ja kertoa siitä asiat, jotka erottavat sen muista vastaavista. Joukkorahoituksessa myös tiimillä on merkitystä: kannattaa kertoa ihmisistä tuotteen takana mahdollisimman avoimesti. Se antaa ihan eri tavalla kasvot tekemiselle.

Hyvä kysymys; tuntuu, että tärkeitä asioita on oikeastaan ziljoona ja niistä saisi kirjoitettua vaikka kokonaisen kirjan! Nostaisin kuitenkin päälimmäisenä esiin voimakkaan tahdon saada asia aikaiseksi. Yrittäjän polku on todellisuudessa täynnä erilaisia ratkottavia haasteita; niitä suorastaan tulvii ovista ja ikkunoista. Mutta silloin kun motivaatio on korkealla, sen siivittämänä löytää asioihin ratkaisut ja porskuttaa innoissaan eteenpäin. Myöskään hyvän tiimin merkitystä en voi olla korostamatta. Sen lisäksi että meillä on ollut superhauskaa työskennellä yhdessä, eri mielipiteet ovat jalostaneet tekemisestä koko ajan timanttisempaa.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia teillä on iluutille?
Kun saamme joukkorahoituskampanjan tavoitteen kasaan (tehdään ihan kaikkemme, että niin tapahtuu), suunnitelmissamme on avata oma verkkokauppa. Meidän missio on suunnitella ja valmistuttaa kauniita, kestäviä vaatteita eurooppalaisille naisille. Ja vieläpä siten, että hinnat pysyvät kohtuullisina. Jotta tämä toteutuu, teemme yhteistyötä suoraan kangastehtaiden kanssa ja myymme oman verkkokaupan kautta. Kivijalkakauppa ei ole tähtäimessä lähitulevaisuudessa, mutta iluutin pop upit ympäri Eurooppaa olisivat kyllä kova juttu!

Tärkeä osa meidän koko tekemistä on, että kun me saadaan, halutaan laittaa hyvää kiertämään. 5 % jokaisen tuotteen katteesta menee PoP-koulun rakentamiseen. Oi vitsi, en malta odottaa että saadaan rakennettua ensimmäinen koulu johonkin kehitysmaahan! Sinä päivänä on kyllä iso juhlan paikka.

Musta on tosi inspiroivaa, että iluutia pyörittää kolmessa eri maassa asuvat tyypit! Miten lontoolainen jäsenenne löytyi?
Muotisuunnittelija Vj löytyi kun googlettelin Euroopan parhaita muotikouluja ja kahlasin läpi satoja portfolioita. Kun näin hänen valmistujaismallistonsa, havaitsin heti, että tällä naisella on juuri sitä touchia, jota ollaan hakemassa; yksinkertaista ja modernia. Kun sitten tavattiin Skypessä ja Vj hahmotteli ensimmäisen mood boardin siitä, mitä tuleva vaatemerkkimme voisi olla – tiesin, että dream team oli kasassa.  Tässäkin oli muuten YouTube-video tärkeässä roolissa. Kun mailasin Vj:lle ensimmäistä kertaa, oli tosi hyvä, että hän pystyi katsomaan videon ja näkemään, että projektin takana oli ihan oikea tyyppi eikä kyse ollut mistään spammistä.

Kerro vielä vähän siitä, miten löysitte tehtaat, jossa vaatteet valmistetaan? Tää vaikuttaa tosi hankalalta – en itse tietäisi yhtään, mistä aloittaa!
Osuit naulan kantaan; tehtaiden etsimisprosessi oli tosi monivaiheinen ja kesti kolme kertaa pidempään kuin olin aluksi ajatellut. Ajattelin, että puoli vuotta on pitkä aika ja kyllä siinä pitäisi sopivat alihankkijat löytyä. Käytimme tuhansia tunteja sopivia tahoja etsiessä. Onneksi on Google!  Mietittiin yhdessä kaikkia mahdollisia hakusanoja – eri kielillä – joilla voisimme tehtaita löytää. Lisäksi perehdyimme alan messujen näytteilleasettajiin. Kahlasimme myös eri ekosertifikaattien databaseja läpi. Sitä kautta aina yksi johtolanka johti toiseen ja pikkuhiljaa toimikenttä alkoi hahmottua. Samalla opin minäkin, miten vaatteiden valmistusprosessi menee ja miten monivaiheinen se onkaan.

Kaikki huipentui tänä kesänä kun vierailtiin itse tehtaissa. Meille oli tosi tärkeää varmistaa, että valintamme olivat varmasti osuneet kohdalleen. Vaikka yrityksellä olisi miten hienot nettisivut tahansa, vain paikan päällä voi päästä aistimaan työilmapiirin ja näkemään työolot.

Miten itse shoppailet? Mitä vinkkejä antaisit tyypeille, joita ahdistaa vaateteollisuuden ongelmat ja jotka haluis kuluttaa vastuullisemmin?
Panostan laadukkaisiin ja luonnonmukaisiin materiaaleihin. Etsin ajattomia vaatteita, jotka kestäisivät mahdollisimman pitkään. Viime aikoina olen kiinnittänyt entistä enemmän myös huomioita eri vaatekappaleiden yhdistelemiseen. Siten saa yllättäen ihan uusia asukokonaisuuksia luotua, eikä tarvitse mennä ostamaan uusia vaatteita.

Täytyy kuitenkin myöntää, että itsekin haastan itseäni koko ajan rakentamaan vaatekaapista vastuullisempaa. Tämän viikon inspiroijani on Tartan Brunetten bloggaaja Jen. Löysin blogin vastikään ja ihastuin hänen tarinaansa. Bloginsa aloitettuaan Jen osti fast fashionia, mutta 2015 teki muutoksen ja alkoi rakentaa vaatekaappiaan uudestaan vastuulliselta pohjalta. Juuri tämänkaltaisten blogien kautta saa hyvää inspiraatiota ja voi löytää ihania ekologisia vaatekappaleita.

Tähän kysymykseen sopii täydellisesti motto “Be the change you want to see in the world.” Kaikki lähtee meistä yksilöistä. Mitä useampi meistä alkaa kiinnittää huomiota vastuullisempaan kuluttamiseen, sitä isommaksi ilmiö voi kasvaa ja fast fashion brändit joutuvat muuttamaan toimintamallejaan.

Jokainen voi tehdä oman osuutensa vaikkapa seuraamalla somessa brändejä ja vaikuttajia, jotka edustavat vastuullisempaa kuluttamista. Aihetta voi myös hehkuttaa ystävilleen ihan luonnollisella tavalla “Ostin muuten tällaisen puseron eilen ja tää materiaali on tosi laadukas. Kokeileppa!” ja siten kasvattaa tietoisuutta vastuullisista brändeistä.

Jos kiinnostuit, käy tutustumassa ja tukemassa iluutia täällä!

4

Q&A: FRANTSILAN VIRPI RAIPALA-CORMIER

frantsila_virpi5b1c3746

Vierailessani Frantsilan luomuyrttitilalla haastettelin myös Virpi Raipala-Cormieria, Frantsila-merkin ja yrttitilan perustajaa. Sen lisäksi, että Virpi, 64, on Frantsilan tuotekehitysvastaava ja toimitusjohtaja, hän vetää Frantsilassa fytoterapiakoulutusta ja toimii meditaatio- ja joogaopettajana. Lisäksi hän on shiatsuterapeutti, homeopaatti sekä kukkaterapeutti ja hän on perehtynyt kiinalaiseen lääketieteeseen, ayurvedan oppeihin ja moneen muuhun asiaan, jonka varmasti unohdin nyt mainita.

Laajan asiantuntemuksen lisäksi Virpi teki vaikutuksen viisaudellaan ja lämpimällä olemuksellaan. Inspiroiduin tosi paljon tästä haastattelusta ja Virpin tavasta ajatella! Toivoisin, että tää haastattelu olis podcastin muodossa, koska haluaisin, että tekin saisitte nauttia Virpin rauhallisesta äänestä. Olisin voinut haastatella häntä tuntikausia, sillä sen lisäksi, että hänen äänensä kuulostaa rauhoittavalta meditaationauhalta, hänellä oli todella viisaita ajatuksia elämästä.

Mitä teet ja miksi?
Työskentelen yrttien parissa monella eri tasolla: tuotekehittelijänä, opettajana, valistajana ja kirjoittajana. Miksi? Koska pidän sitä niin tärkeänä ja se on kutsumukseni.

Miten Frantsila-merkki sai alkunsa?
Tein jo teini-ikäisenä kaikenlaisia yrttiteitä ja ihonhoitoöljyjä. 18–21-vuotiaana kärsin kroonisista virtsatietulehduksista ja kyllästyin siihen, etteivät lääkärit pystyneet auttamaan minua. Jossain vaiheessa päätin, että nyt riittää ja aloin perehtyä kansanlääketieteeseen. Tutustuin professori Toivo Rautavaaran kirjallisuuteen ja etsin tietoa siitä, mitä kansa on aikoinaan käyttänyt virtsatietulehduksiin. Kun aloin käyttää Rautavaaran suosittelemia yrttiteitä, tekemään lantionseutua avaavia joogalikeitä ja ryhdyin kasvissyöjäksi, loppuivat virtsatientulehdukset heti.

Päätin, että tätä tietoa haluan jakaa eteenpäin ja lähdin maailmalle opiskelemaan. Kävin Ruotsissa ja Saksassa, jonka jälkeen lähdin Amerikkaan ja Kanadaan, missä olin kahden yrttiparantajan oppilaana. Tapasin mieheni, Jim Cormierin, Kanadassa ja kun palasimme Suomeen tuntui luonnolliselta muuttaa sukutilamme luomuyrttitilaksi ja paneutua yrtteihin kunnolla.

Mieheni on agronomi ja vastaa Frantsilan tehtaan toiminnasta. Lähdin itse asiassa ihan varta vasten etsimään häntä Kanadasta, sillä Suomesta ei oikein tahtonut löytyä sopivaa miestä (*nauraa*). Kun opiskelin jenkeissä kuulin joogaporukoiden kautta, että Kanadassa on yks kaveri, joka on agronomi ja joka joogaa, joten mä menin häntä katsomaan. Se oli ihan luojan siunaus, että löysin elämääni ihmisen, joka on kiinnostunut samoista asioista kuin minä.

Mikä oli Frantsilan ensimmäinen tuote?
Olin mehiläistuottaja vuoteen 1977 asti ja valmistimme aluksi maustettua hunajaa, yrttiteetä ja maustettua etikkaa ja öljyjä salaatteihin. 80-luvun alussa aloimme valmistaa kosmetiikkaa. Valmistimme ihonhoitoöljyjä ja ensimmäinen voide oli nimeltään Keijulähde, mutta siinä ei ollut mitään säilöntäaineita, joten se homehtui tietysti heti.

Mikä on suosikkituotteesi?
Koska kehittelen kaikki tuotteet itse, kokeilen aina uusimpia tuotteita pidemmän aikaa, jotta näen, miten ne vaikuttavat. Juuri nyt olen tosi ihastunut uuteen Ruusukasvoöljyymme. Rakastan myös Ruusukukkaisvettämme – se on ihastuttava tuote! Käytän sitä paljon hoidoissa raikastavana onnellisuuden tuoksuna. Enkä koskaan käyttäisi muuta hammastahnaa kuin meidän hammastahnaa. Olen itse asiassa aina ollut vähän fanaatikko: en ole koskaan halunnut laittaa iholleni mitään, mitä en ole itse tehnyt, koska haluan tietää, mitä tuotteet sisältää. Oon ollut tämmöinen ihan teini-iästä asti ja tein jo nuorena itse kaikenlaisia ihonhoitoöljyjä.

Mistä sait nuorena tietoa tuotteiden valmistamiseen?
Kun aloin teini-iässä tekemään omia ihonhoitoöljyjäni käytin vain omaa vaistomaista fiilistäni. Kyselin myös äidiltäni ja mummultani vinkkejä ja löysin joitan reseptejä niistä Rautavaaran kirjoista – siihen aikaan ei löytynyt kauheasti muuta suomenkielistä kirjallisuutta. Kun opin enemmän kieliä ostin ulkomaalaisia kirjoja.

Minkälainen ihonhoitorutiini sinulla on?
Aamulla – en tiedä kehtaako tätä edes sanoa – huuhtelen vain kasvoni vedellä. Sitten laitan nykyään sitä ruusukasvoöljyä. Illallakin saatan vain huuhdella kasvot, kun en ikinä käytä meikkiä. Välillä käytän kyllä puhdistusemulsiotamme. Sitten suihkutan ruusukasvovettä kasvoilleni ja laitan taas ruusukasvoöljyä tai ehkä porkkana-kehäkukkaöljyä. Käytän samoja tuotteita pitkän aikaa. Nyt minulle on tullut kasvoihin pieni maksaläikkä, joten käytän siihen 11 yrtin salvaa. Kerran viikossa kuorin ihoni ja levitän sille kasvonaamion. Saunassa otan aina jalkakylvyn.

Mitä teet aamulla ensin?
Pesen hampaat ja kraappaan kielen. Sen jälkeen laitan yrtttiteen tulelle – aloitan aina aamuni yrttiteellä. Vaihdan teetä tarpeen ja maun mukaan, mulla on iso rivistö pöydällä. Kesällä käytän tuoreita kasveja omasta puutarhasta: siankärsämöä, kehäkukkaa, kamomillaa, minttua ja iisoppia, välillä basilikaa. Haudutan tuoreita yrttejä noin viisi minuuttia. Sitten teen aamuharjoitteet: meditoin ja joogaan. Kesällä on aika kiire ja vaikka nousen yleensä ennen kuutta ehdin meditoida vain noin vartin. Talvella on enemmän aikaa.

Joogaan joka aamu. Vaihtelen asanoita oman kehon tarpeen mukaan. Tällä hetkellä teen polvia vahvistavia liikkeitä ja liikkeitä, jotka pitää reisien lihakset kunnossa. Teen lantiota avaavia liikkeitä ja koska olen päivisin paljon kyyryssä, teen rintakehoa ja keuhkoja avaavia liikkeitä. Avaamalla keuhkoja saa energian virtaamaan. Sen jälkeen rentoudun vähän aikaa ja teen meditaatioharjoitukseni. Vedän kerran tai kaksi kertaa viikossa joogaa täällä Frantsilassa, joten on kivaa, että silloin saa tehdä vähän pidemmän session.

Mistä saat energiaa kaikkeen siihen, mitä teet?
Sanoisin, että on tärkeää löytää oma kutsumus. Olen itse löytänyt sen ja olen tosi innostunut työstäni. Se nostaa omaa energiatasoani. Ajattelen, että jos meistä jokainen löytäisi omasta työstään jotain mielenkiintoista ja ekstraa, työ ei aina tuntuisi työltä vaan siitä tulisi jotain, mitä sä haluat tehdä.

Olen myös ollut kasvissyöjä 44 vuotta, ja onhan se selvä, että kasvissyöjällä on enemmän energiaa! Kyllä minäkin joskus hairahdun jätskiin ja herkkuihin, mutta periaatteessa syön terveellisesti. Kun tunnen itseni väsyneeksi teen pienen puhdistuskuurin poistaakseni kuona-aineita kehosta. Käytän esimerkiksi Frantsilan Detox-tippoja ja Puhdaspuro-yrttiteetä. Pidän huolta siitä, että kun olen väsynyt, hoidan itseäni.

Kyllä munkin elämässä on stressiä, mutta luulen, että elämäntapani auttaa sen hallitsemisessa. Minulla on kaunis puutarha, jota hoidan ja tykkään olla metsässä– se on kuin terapiaa. Pidän käsillä tekemisestä ja tykkään luoda kauneutta ympärilleni. Meillä on maillamme vanha museoalue, Koskelan museotorppa, jossa mä puuhastelen ja luon kauneutta. Sekin on työtä, mutta se tuntuu niin toisenlaiselta, ettei sitä voi oikein työksi kutsua. Nautin siitä todella paljon ja se vie mielen muualle.

Ympärilläni on myös paljon ihmisiä, joilta voin tarvittaessa pyytää apua ja jotka tukevat. Se on tärkeää. Jos yrittää pärjätä ihan yksin, se vaatii hirveästi sisua ja tahdonvoimaa, ja aika harva pystyy siihen.

On hienoa, että mulla on mies, joka on hoitaja. Tapasimme alunperin shiatsukoulutuksessa ja hoidamme nykyään toinen toisiamme. Se on parasta terapiaa. Monellehan stressi ei tule vain työstä vaan ihmissuhteista. Kun on sama johtotähti ja samat toiveet elämästä, ei tarvitse riidellä ja käyttää energiaa parisuhteeseen – sen energian voi käyttää elämäntyöhönsä. Mielestäni hyvän parisuhteen salaisuus on se, että osaa nähdä, mitä toinen tarvitsee ja sanoa ja tehdä hänelle sellaisia asioita, että toinen voi fyysisesti, psyykkisesti ja henkisesti paremmin.

Meidän ihmisten pitäis oppia hallitsemaan elämäntilanteemme: järjestetään aikamme ja elämämme niin, ettei me eletä koko ajan jossain kiireen maailmassa. Vaikka kiirettä on, pitää yrittää löytää tasapaino.

Mitä haluaisit vielä saavuttaa?
Haluaisin, että suomalaiset tajuaisivat suomalaisen luonnon erikoisuuden. Haluaisin toimia valistajana tässä. Sitten haluaisin vetää enemmän kursseja ja kehittyä siinä. Se on niin mielenkiintoista: siinä saa toimia luovasti ja miettiä, miten informaation saa parhaiten perille kuulijoille. On ihanaa, kun ihmisistä huomaa, että ne on saanut jonkun oivalluksen, että olen nähnyt niistä, mitä ne tarvitsee ja osannut sanoa jotain, mistä ne innostuu ja inspiroituu. Fytoterapiakouluttajana haluaisin saavuttaa sen, että voisin jotenkin vaikutta ihmisten henkiseen ja psyykkiseen kehitykseen. Haluaisin myös levittää tietoa kasveista muihin maihin, jossa tämän tyyppinen tieto ei ole vielä löytänyt paikkaansa. Olen aina ollut tällainen maailmanparantaja.

Mistä inspiroidut?
Siitä, että opin jotain uuttaa kasveista tai kansanlääkinnästä, löydän vaikka uudestaan jonkun kasvin, jonka olin vähän unohtanut. Inspiroidun myös siitä, kun huomaan, että olen osannut auttaa jotakuta. Kehittelen kaikenlaisia uusia wellness-metodeja ja on ihanaa, kun minulle kerrotaan, että nyt joku on saanut tästä apua johonkin pitkäaikaiseen ongelmaan. Se tuntuu tosi hyvältä – se on inspiraatiota, jonka avulla jaksan jatkaa tätä hommaa.

Mitä olet ostanut viimeksi?
Varmaan piimää ja parsakaalia. Viljelen kyllä itsekin parsakaalia. Aika vähän mä tarviin mitään. En tiedä, milloin olisin viimeksi ostanut jotain vaatteita – siitä on kyllä vuosia. Käytän kaikki vaatteet loppuun.

Mitä sanoisit 20-vuotiaalle itsellesi?
Sanoisin että hyvä plikka, siihen suuntaan vaan. Oon aina ollut oman tieni kulkija ja tunnen vieläkin olevani se 20-vuotias – mulla on vielä ihan yhtä suuri palo tähän juttuun.

Paras neuvo, jonka olet saanut?
Olin 21-vuotias, kun tapasin henkisen opettajani, erään jo edesmenneen intialaisen gurun. Olin ollut kiinnostunut joogasta teini-iästä asti, äitinikin joogasi, mutta en löytänyt siitä syvyyttä – se oli minulle vain liikkeitä. Teiniajasta asti minulla oli ollut tunne, että elämässä on pakko olla jotain enemmän. Luin innokkaasti Hermann Hesseä ja Kahlil Gibranin Profeettaa ja etsin jotain suurempaa merkitystä. Kun kuulin tästä henkilöstä, tajusin, että tää on se, mitä olen etsinyt: jotain syvempää ja hienosyisempää, jonka takia elää ja toimia.

Kun tapasin hänet, hän sanoi minulle: “Olet saanut terveen kehon, käytä sitä kärsivän ihmiskunnan palveluun.” Se on johdattanut minua elämässäni. En tavannut häntä kauhean monta kertaa, sillä koin, ettei se guru ole se juttu, vaan se, mitä hän edustaa ja opettaa. Hänen opetuksensa ovat edelleen mulle tosi tärkeitä.

Kutsumukseni on auttaa ihmisiä ja kun suuntaudun ulospäin, saan myös paljon itse. Mielestäni ihminen tulee onnellisemmaksi, kun hän saa tehdä jotain, jonka kokee olevan hyödyksi muille: ettei elämä pyöri vain oman itsen ja omien ongelmien ympärillä.

Tämä on ehkä oma ennakkoluuloni, mutta minusta tuntuu, että nykyään meillä on periaatteessa fyysisellä tasolla kaikki aika hyvin – ei tietenkään kaikilla – mutta onnellisuustaso on kuitenkin puutteellinen. Liikutaan liikaa pintapuolisella tasolla ja keskitytään esimerkiksi ulkonäköön. Se ei tuo onnellisuutta pitkällä juoksulla. Onnellisuustasoon voi vaikuttaa aika paljon itse. Kun tietoisesti alat kehittää rakkautta itsessäsi ja olet itse onnellinen, teet myös ympäristösi onnelliseksi ja myötätuntosi muita kohtaan kasvaa.

Mottosi?
Teen parhaan kykyni mukaan hyvää, enkä tietoisesti vahingoita ketään.

0

VIERAILULLA FRANTSILAN LUOMUYRTTITILALLA

5b1c3727

Eräänä sateisena päivänä elokuun lopussa vierailimme siskoni Oonan kanssa Frantsilan luomuyrttitilalla Hämeenkyrössä. Olin superinnoissani, koska olen suuri Frantsila-fani!

Vierailun jälkeen olin – mikäli mahdollista – vielä suurempi fani.

Rakastan Frantsilan luonnonkosmetiikkaa (suosikkini ovat Raikastava jalkasuihke ja Ruusuinen kasvovesi) ja merkin yrttitipat kuuluvat lapsuusmuistoihini: Karvakorva yrttiuute kaivettiin aina esiin, kun sairastimme siskoni kanssa flunssaa.

Sillä Frantsila ei ole vain kosmetiikkaa. Yli 200 tuotteen valikoimasta löytyy niin yrttiteetä, ravintolisiä, yrttiuutteita ja kukkaistippoja. Sekä tietysti laaja valikoima eteerisiä öljyjä. Tässä on siis kyse kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista – siitä, että kauneus syntyy terveestä kehosta ja mielestä. Itse olen juuri nyt täysin hurahtanut kaikkiin tippoihin ja uutteisiin, joita tiputtelen päivittäin suoraan suuhuni tai lasilliseen vettä!

Frantsilan tuotteissa viehättää myös niiden rönsyilevä estetiikka, sympaattinen hippi-henkisyys ja maksimalismi. Niistä huokuu lämpöä ja tiettyä luontaistuotekauppa-vibaa, mistä pidän. On virkistävää, ettei kaikki ole niin sliipattua ja vähäeleistä. Että yrttiuutteiden pullot näyttävät vähän siltä, kuin niissä olisi jotain mystistä taikajuomaa.

Mutta nyt siihen vierailuun.

Tapasimme Frantsilan perustajan Virpi Raipala-Cormierin, joka esitteli meille kasvihuoneita ja yrttipeltoja ja kertoi kaiken lempiyrteistään (tai no, murto-osan, koska Virpi on yrttiekspertti, ja arvelen, että hänellä riittäisi juttua yrteistä päiväkausiksi).

Tila on Virpin mummon sukutila ja hänen lapsuudenkotinsa, jonne hän palasi 70-luvun lopulla vietettyään vuosia Amerikassa ja Kanadassa. Hän aloitti Kanadassa tapaamansa miehensä James Cormierin kanssa luomuviljelyn ja perusti luonnonkosmetiikkamerkin.

Frantsilan tuotteet valmistetaan ja pakataan Suomessa – tehdasrakennuksessa, joka sijaitsee joitain kilometrejä itse tilasta. Vain eteeristen öljyjen raaka-aineet tulevat ulkomailta.

Katsastimme Virpin kanssa tiluksia. Frantsilan mailla viljellään noin 60 eri yrttiä – rohtokasveja sekä kukkia. Kaikki tuoksui sateen jälkeen erityisen ihanalta. Työnsimme nenämme pusseihin täynnä vastakerättyä sitruunamelissaa, kävelimme yrttipelloilla ja poimimme auringonhattuja, kehäkukkia ja salviaa kotiin vietäväksi (se salvia oli muuten parasta ja voimakkainta, jota olen ikinä maistanut!). Maistoimme ja opimme kaikenlaista: liilanväristen auringonhattujen siemenkotaa voi esimerkiksi pureskella ja se maistuu voimakkaalta kurkkupastillilta.

5b1c3759frantsila1dsc015272musla_virpi-25b1c3748

Yrttitilan yhteydessä toimii lisäksi Frantsilan Hyvän Olon keskus ja Kehäkukka kasvisravintola, mikä tekee Hämeenkyröstä loistavan kotimaan matkailukohteen, etenkin jos sattuu olemaan kiinnostunut kaikesta yrtteihin ja rohtoihin ja niiden tuomaan hyvinvointiin liittyvästä.

Kehäkukassa myydään lisäksi ihan kaikkia Frantsilan tuotteita – sekosin ja ostin vaikka mitä tippoja. Ostin myös Virpin kirjan – kyllä, hän on myös kirjoittanut kolme kirjaa – jonka nimi on Luonnonkaunis ja joka lupaa kertoa “kuinka säilyä säteilevänä, terveenä ja raikkaana tyttärestä isoäitiin?” Se on super inspiroiva tietopaketti ja tulette varmana kuulemaan siitä ja sen opeista enemmän myöhemmin.

Hyvän Olon keskukseen voi tulla lomailemaan ja varata itselleen vaikka hieronnan tai ajan yrttisaunaan. Itseäni kiinnostaa tosi paljon keskuksessa järjestettävät erilaiset viikonloppukurssit, kuten Kaamoksen voimakurssi, jossa perehdytään tapoihin selvitä talvesta esimerkiksi kiinalaisen lääketieteen ja eteeristen öljyjen voimalla. Myös ensi vuoden puolella järjestettävä Aromaterapia-kurssi kiinnostaa. Kesällä tilalla järjestetään myös Virpin vetämiä yrttikursseja, jolle olisi ihana osallistua! Täältä voit tarkastaa koko kurssitarjonnan.

Keskuksen voi myös varat esimerkiksi työpaikkansa virkistyspäiväksi ja räätälöidä omalle porukalle sopivan ohjelman. (Joskus haluan järjestää täällä Muslan virkistyspäivän, ettäs tiedätte Kisu, Katri ja Enni :D). Tilan lähettyviltä löytyy hienoja luontopolkuja, joita emme ehtineet tutkia, koska keräilimme kukkia ja juttelimme Virpin kanssa liian kauan.

Haastattelin Virpiä kaikesta sisäiseen kauneuteen, hyvinvointiin ja hyvään elämään liittyvästä viisaudesta – siitä saatte lukea pian! Kysyin myös, mitkä ovat hänen lempiyrttinsä. Ne ovat seuraavat (poimin faktat Frantsilan mahtavasta Yrttitietopankista, jossa voi lukea tavallisten, suurinpiirtein kaikkien pihalla kasvavien, yrttien ominaisuuksista):

5b1c3732

SIANKÄRSÄMÖ.
Siankärsämö on Virpin “suomalainen ykköskasvi”.

Siankärsämö laukaisee sileiden lihasten kouristuksia erityisesti mahassa. Se lisää sapen ja mahanesteen eritystä, ja sitä käytetäänkin ruokahaluttomuuteen ja helpottamaan ruoansulatusvaivoja. Lisäksi se edistää suoliston toimintaa, auttaa ummetuksen hoidossa ja vähentää kaasun muodostusta.

Siankärsämö vahvistaa immuunijärjestelmää ja on tulehduksia estävä, antibakteerinen ja antibioottinen ja alentaa jonkin verran myös kuumetta. Sitä on käytetty flunssan torjunnassa ja hoidossa samaan tapaan kuin auringonhattua. Sitä on käytetty puhdistamaan elimistöä, ja kansanlääkinnässä sitä on arvostettu “verta ja maksaa puhdistavana” rohtona ja siitä on tehty vatsaa vahvistavaa siankärsämöviinaa. 

Siankärsämöllä hoidetaan ulkoisesti ihoa, paiseita, palohaavoja, tulehduksia, aknea, haavaumia, ihoruhjeita ja hiertymiä; suuvetenä se hoitaa suun limakalvojen ärsytyksiä ja ientulehduksia ja supistaa limakalvoja. Siankärsämöä arvostetaan erityisesti suonikohjujen ja peräpukamien rohtona kylpyinä, kääreinä, salvoina ja voiteina käytettynä. Se elvyttää muutenkin laskimo- ja ääreisverenkiertoa sekä lämmittää kylmiä jalkoja ja käsiä. Sitä on käytetty sisäisesti ja ulkoisesti kylpyinä kuukautiskipuihin ja vaihdevuosivaivoihin. Kylvyissä siankärsämö lievittää kipua, ja sitä käytetään lihaskipuihin, päänsärkyyn ja migreeniin, ja lisäksi se edistää laskimoverenkiertoa ja ruoansulatusta. Lue lisää täältä.

5b1c3770

NOKKONEN
Nokkosen siemenet sisältävät kaikkia ihmisen tarvitsemia rasvahappoja sekä runsaasti E-vitamiinia. Se poistaa lievästi nestettä ja virtsahappoa ja hoitaa virtsatietulehduksia, tasaa verenpainetta, alentaa verensokeria, lisää hemoglobiinin ja punasolujen määrää ja hoitaa siten anemiaa. Se edistää ruoansulatusta, ja sitä käytetään normalisoimaan suolen toimintaa, parantamaan ruoansulatusvaivoja. 

Kansanlääkinnässä nokkonen tunnetaan “verta puhdistavana” rohtona, ja se on ollut paljon käytössä reuman ja kasvainsairauksien tukihoitona. Nokkosta on pidetty yleisesti hyvän kunnon, vastustuskyvyn, elinvoiman ja virkeyden lisääjänä.

Nokkosta käytetään ulkoisesti ihon pintaverenkiertoa lisäämään esimerkiksi kylvyissä; myös lisäämään tukankasvua, estämään kaljuuntumista ja poistamaan hilsettä. Se auttaa ihottumiin, kynsien vaivoihin, mustelmiin ja liialliseen ihon hikoiluun. Kylvyissä nokkonen on yleisesti elimistöä vahvistava, vireyttä ja vastustuskykyä antava. Se elvyttää pintaverenkiertoa, lievittää lihaskipuja ja reumaa ja edistää nesteen, turvotuksen ja virtsahapon poistumista. Nokkosliuosta käytetään kylpy- ja hiustenhuuhteluvesiin ja lisäksi lannoitteena ja tuhohyönteisten torjuntaan. Lue lisää täältä.

Vitsi nää yrttihommelit on inspiroivia! Haluan niin päästä ensi keväänä yrttikurssille ja perehtyä tähän enemmän. Kiitos Frantsila, oli ihanaa, että saatiin tulla käymään!

3

SYYSPUKEUTUMINEN: THAT 70s STYLE

Yhteistyössä Marimekko

Marimekko15B1C38495B1C3861marimekko25B1C38875B1C3893

Vaikka rakastan minimalistista tyyliä ja lempivärini ovat musta ja valkoinen, olen aina ollut heikkona 70-luvun muotiin. Varmaan siksi, että se rikkoo kaikkia hyvän maun sääntöjä; ajatelkaa vaikka övereitä flower power -kuvioita, psykedeelisiä kuoseja, sammaleenvärisiä vakosamettiasuja ja oranssin ja ruskean ennakkoluulotonta käyttöä (FYI: meillä oli lapsuudenkodissani suklaanruskea jääkaappi. Tulevatkohan muunväriset kuin valkoiset kodinkoneet jossain vaiheessa taas muotiin? Huh, pelottava ja samalla kiehtova ajatus).

Niin elämässä kuin pukeutumisessa on hyvä hullutella, olla ennakkoluuloton ja kokeilla asioita, joista on vähän epävarma ja miettii, että onkohan tää ihan pöljää (en kuitenkaan suosittele tätä kokeilua kodinkoneiden kohdalla, koska ne ovat silmiesi edessä joka päivä aika pitkään). Mikään ei ole kovin vakavaa, paitsi se, että skumpan täytyy aina olla todella kylmää.

Marimekko on tietysti aina ollut 70s-kuosien aarreaitta ja tämän syksyn mallistossa on ihania överiprinttejä. Suosikkin on kelta-oranssi kukkakuosi Pikku Pioni. Pidän erityisesti kukallisista Katrina-housuista.

Värikkäisiin printteihin pukeutuessa on kuitenkin aina se riski, että näyttää siltä kuin olisi matkalla 70s teemabileisiin. Välttääkseni tämän, pidän muun asun aika neutraalina ja suosin musta (huomaa täydellinen musta ja minimalistinen Marimekon Lourdes-laukku! Hyvä työlaukku, johon mahtuu ainakin Macbook Air, kirja, kalenteri ja lompakko.)

Toisaalta: katsokaa tätä upeaa more is more Pikku Pioni asukokonaisuutta, jonka Henna Koskinen stailasi Gloriaan. Päällimäiset ajatukset päässäni nyt: ihanaaaaaa ja could I pull it off?

Toinen 70-luvun asia, jota rakastan, on se, miten naiset käyttivät huiveja. Ne puettiin maatuskamaisesti, eli leuan alta sidottuina. Paljon enemmän chic kuin pipon käyttäminen! Ja täydellinen tapa pysyä lämpimänä: huivi suojaa niin päätä kuin korvia, eli et tarvitse pipoa ja huivia. Kaikki kikat, jotka vähentävät talvella tarvittavaa varustusta ovat hyvästä. Etenkin Jackie Onassis oli inspiroiva huivinkäyttäjä, kannattaa googlata. Päässäni kuvissa on Levina-villakangashuivi.

Ihanaa 70-luvun väreissä on tietysti myös se, miten hyvin ne sointuvat yhteen syksyn ja ruskan väreihin. Tulee kiva one with the nature olo, kun kävelee puistoissa oransseissa kukkaishousuissa!

P.S Osa kuvista on otettu Taidehallin Niki de Saint Phalle -näyttelyssä. Menkää, se on niin hyvä! Rakastan Saint Phallen taidetta, mutta asia ei aina ole ollut näin. Lukion ranskankirjan kannessa oli kuva Saint Phallen Pompidou-taidemuseon ulkopuolella olevista värikkäistä veistoksista ja inhosin niitä niiiiin paljon. Ne olivat mieleistäni muodottomia, naivistisia ja ihan liian värikkäitä möykkyjä. Eivät yhtään tyylikkäitä, eli vähän niin kuin 70-luku. Kun vanhempana tutustuin Saint Phalleen uudestaan tajusin, että tietyssä “mauttomuudessa” on jotain todella vapauttavaa ja inspiroivaa. Jos ei ikinä siirry ulos hyvän maun comfort zonesta, ei ikinä luo mitään uutta. 

6

RODEBJER X DANICA KRAGIC

rodebjer-i-am-danica-kragic-2-1600x1047rodebjer

Ah, rakastan Rodebjerin uutta kamppis-videota! Roboottitutkija Danica Kragic näyttää juuri siltä, miltä minä haluan näyttää tänä syksynä: skarpilta ja coolilta (ja myös tosi paljon nuorelta Gloria Steinemilta). Oli pakko heti tilata tuo jämäkkä valkoinen paita synttärilahjana itselleni. Ja heti kun ehdin, menen etsimään itselleni uusia, elämää suurempia silmälaseja. 70s piloottimalli kiehtoo.

5